Oransseja liljoja

Ruskolilja 27.6.2018 Lilium bulbiferum

Häikäisevän oranssit ruskoliljat kohoavat kuolanpionien varsien keskeltä kuin kruunut ja  keisarinkruunu-nimellä äitikin niitä kutsui. Muistan lapsuudesta, että nämä samat liljat ovat kasvaneet jo silloin ja äiti haki niitä lisää, nyt edesmenneen, Laina-naapurin pihasta.

Kuolanpionin  varret antavat kauniin vihreä taustan ja juuri vihreä olisi paras vierustoveri. Tällä hetkellä viereinen pinkkikukkainen äidiltä peritty kiinanpioni taas riitelee väreiltään niin kovasti, että olen miettinyt jos keisarinkruunut siirtäisi jonnekin kohtaan missä ne saisivat pääosan.

Puutarhassa on kahdessa muussa kohtaa hieman erilaisia oransseja liljoja, joista toisen kuva tämän jutun viimeisenä,  ja myös ne ajattelin siirtää keisarinkruunun kaveriksi. Uudeksi kasvupaikaksi suunnittelin tienvierustan aluetta, jossa nyt kasvaa massoittain kotkansiipisaniaista, mitä voisi reilusti harventaa. Saniainen antaisi myös hyvän taustan ja siellä kasvaa jo valmiiksi oranssikukkaista tulikellukkaa.

Tulikellukoitakin on remontoivassa pionitarhassa paria eri kantaa ja pikkukivikossa yksi, joten sijoittamalla kaikki samaan kohtaan saisi hyvän kokonaisuuden. Täytyy myöntää ettei oranssi värinä ole niitä lemppareita, mutta jospa kyse on vain väärinsijoittelusta ja ne kaipaavat oikeanlaista vierustoveria. Nythän ne tulevat väärällä tavalla esiin, kuin hyppäävät silmille.




Oulun pikkupihasta tuotu lilja kasvaa ojanreunalla, minne se tuli hätäpäissään vain äkkiä istutettua, kun keksinyt sille muutakaan paikkaa. Myös se lähtisi keisarinkruunujen kaveriksi. Sävyiltään se on punaisempi eikä varsiin muodostu itusilmuja.  Varret ovat myös karvattomat ja varret tummemmat.