Luonnossa vielä harvinaisena kasvavaa valkopiippoa on tavattu Etelä-Suomesta aina Tornioon ja Kuusamoon saakka - levinnäisyyskartta. Suomessa se on uustulokaskasvi, mutta kotoisin se on Etelä- ja Keski-Euroopan vuoristoisilta alueilta.
Valkopiippo on monivuotinen ja hyvin pitkäikäinen heinä, jolla minusta voisi olla enemmänkin käyttöä puutarhoissa. Talvivihreänä se on heti keväällä kaunis monista muista koristeheinistä poiketen.
Alkuperäinen yksilö tuli taimivaihdossa jo 14-vuotta sitten ja se samainen yksilö on kasvanut kuuutamopuutarhassa samassa paikassa siitä saakka. Uskomatonta, että täällä blogissa on siitä maininta 13-vuotta sitten! Kauanpa tätä blogia on tullut kirjoiteltua ja aina löytyy silti kasveja joille palstatilaa ei ole tarpeeksi annettu.
Kasvusto on vähitellen suurentunut ja hyvin satunnaisia siementaimia on siellä täällä ja näistä siementaimista kokosin söpöt mättäät kuunliljan ja karhunlaukan väliin. Monien koristeheinien pelote on liiallinen leviäminen ja tämänkään kohdalla sellaista ei tarvitse pelätä.
Mätäs jää 20cm korkeuteen, kun taasen kukkavarret kohoaa lähes puoleen metriin. Varjoinen ja kuivahko kasvupaikka on sopinut mainiosti, eikä näinä vuosina ole millään tavalla hemmoteltu. Aurinkoisemmassakin paikassa se on viihtynyt ennen kuin kuutamopuutarha kasvoi umpeen. Nyt kuutamopuutarhan uudistuksen myötä oli aika nostaa valkopiippokin uuteen loistoonsa ja esille.
